.: Kaikki teemat

Kissan- ja koiranpennun hankkiminen

KOIRAN- JA KISSANPENNUN HANKKIMINEN

Haaveiletko uudesta lemmikistä? Koiran tai kissan hankkiminen on toisaalta melko yksinkertaista, toisaalta on monta asiaa pohdittavana. Toivottavasti näistä vinkeistä on apua päätöksenteossa!

Onko minusta koiran tai kissan omistajaksi?

Jos harkitset koiraa, mieti miltä tuntuu lähteä ulos kelillä kuin kelillä, vähintään kahdesti päivässä, satoi tai paistoi? Löytyykö pitkäjännitteisyyttä koiran kasvattamiseen sosiaaliseksi ja hyväkäytöksiseksi koiraksi? 
Harkitsetpa sitten kissaa tai koiraa, mieti, onko matkustelu tärkeää ja löytyykö lemmikille luotettava hoitaja tarvittaessa? Onko varaa ylläpitoon; ruoka, tarvikkeet, eläinlääkärimaksut? 

Koiraa tai kissaa, niin kuin mitään muutakaan lemmikkiä, ei tulisi hankkia hetken mielijohteesta. Lemmikin hankkiminen tarkoittaa sitoutumista vähintään kymmeneksi, viideksitoista vuodeksi eteenpäin. Päinvastoin kuin lapset, ne eivät itsenäisty. Samat rutiinit toistuvat vuodesta toiseen.

Koiran hankkijan on syytä pohtia, minkä rotuinen koira sopisi juuri sinulle.

Kannattaa aloittaa oman asuinympäristön miettimisellä. Kerrostaloyksiöön voisi ottaa ehkä pienemmän koiran kuin maalle isoon pihaan temmeltämään. 

Mitä harrastat tai haluat harrastaa koiran kanssa? Vai makailetko mieluummin sohvalla koiran kanssa lyhyitä pissalenkkejä lukuun ottamatta? Metsästystä harrastavan kannattaa ottaa metsästyskoira. Jos viihdyt paremmin kahvilassa kaupungin vilinässä, metsästystaipumuksen omaava koira ei todennäköisesti ole kovin onnellinen kanssasi.

Kun jokin koirarotu alkaa enemmän kiehtoa, kannattaa tutustua huolellisesti rodun taustoihin. Vaikka koiria nykyään pidetään enenevissä määrin seurakoirina ilman sen kummempaa käyttötarkoitusta, rodulla on alkuperäisen tehtävänsä mukaisia ominaisuuksia ja tarpeita. Monelle voi olla yllätys esimerkiksi se, että suloista, pientä tiibetinspanielia on käytetty vahtikoirana, josta johtuu sen haukkuherkkyys. Lintukoirat kaipaavat erittäin paljon liikuntaa ja vapaana juoksemista. Liikunnan ja tekemisen puute ilmenee levottomuutena ja kodin irtaimiston tuhoamisena. Iloinen, pieni, kumipallomaisesti pomppiva jackrusselinterrieri taas on metsästyskoira, joka tarvitsee todella paljon toimintaa ja ehdottomasti johdonmukaisen peruskoulutuksen, eli se ei suinkaan ole mikään pelkästään kiva tai helppo rotu lasten kaveriksi pihaleikkeihin.

Koiraa ei kannata valita myöskään pelkän ulkonäön takia. Ulkonäkö voi johtaa pahasti harhaan. Alun perin koirarotuja on jalostettu työtehtäviin niiden luonteenpiirteiden ja ominaisuuksien mukaisesti eikä ulkonäkö ole ollut niin tärkeä. Koira voikin näyttää halailtavan pehmeältä ja pörröiseltä söpöläiseltä, kuten vaikkapa kaukasianpaimenkoira, joka todellisuudessa on kuitenkin tiukkaakin tiukempi vahtikoira, eikä missään tapauksessa sovi kerrostaloasuntoon. Lumipallon näköinen pehmeä karvaturri, bichon frisé, herättää ihmisessä suojelunhalun. Oikeasti tämä vedestä noutava koira saattaa muuttua araksi ylisuojelevassa ilmapiirissä ja nauttii enemmän agilitystä kuin korissa makaamisesta. Myös tämä rotu vaatii hyvän peruskoulutuksen.

Rotua valitessa kannattaa miettiä myös eri rotujen jalostuksesta johtuvia perinnöllisiä sairauksia. Terveysongelmat, kuten selkävaivat, liian pieni kallo tai silmäkuopista ulos pulpahtelevat silmät, johtuvat koiran ulkonäön asettamisesta niiden terveyden edelle. Toinen ongelma ovat perinnölliset sairaudet, joita esiintyy sekä erittäin suosituilla roduilla että koiraroduilla joita on jalostettu pitkälle. Perinnölliset sairaudet johtuvat yleisimmin sisäsiittoisuudesta ja linjasiittoisuudesta. Sisäsiittoisuutta saatetaan harrastaa silloin, kun halutaan mahdollisimman paljon pentuja mahdollisimman vähällä vaivalla ja linjasiittoisuutta silloin, kun uros ja naaras ovat esim. jonkun muotovalion kautta jotakin sukua toisilleen. Kun pennun vanhemmat ovat sukua toisilleen riski perinnöllisiin ongelmiin on moninkertainen. Jos siis et ole hankkimassa näyttelykoiraa ulkonäöstä voi hieman vaikka tinkiäkin jos vain saatavilla on terve koira.

Kissanhankkija valitsee ensin rotu- ja maatiaiskissojen välillä. Rotukissat ovat suhteellisen kalliita, niiden turkin hoito saattaa vaatia paljon aikaa ja vaivaa ja näyttelykissojen kanssa puunattavaa ja reissaamista riittää. Usein päätös kissarodusta tehdään niiden ulkonäön perusteella. 
Maatiaskissa on halpa ja helppo, mutta yhtä palkitseva kaveri kuin rodukas serkkunsa. 
Olipa kissa sitten maatiainen tai rotuyksilö, niiden perustarpeet ja -luonne ovat samankaltaisia.

KENELTÄ KOIRA TAI ROTUKISSA KANNATTAA OSTAA?

Hyvältä kasvattajalta. Ja minkälainen hyvä kasvattaja sitten on?
Hän on kiinnostunut myös ostajasta. Hän varmistaa, että ostaja on perehtynyt rotuun ja ymmärtää, mitä on hankkimassa. Samat periaatteet pätevät sekä kissoihin että koiriin.

Hyvä kasvattaja tuntee kasvattamansa rodun perusteellisesti ja kertoo ostajalle rodun erityisominaisuuksista, myös huonoista puolista, rehellisesti.

Hyvä kasvattaja haluaa myös tavata ostajan ajan kanssa, mielellään ainakin kerran jo ennen kuin lemmikki luovutetaan. Kun tapaaminen tapahtuu kasvattajan luona, ostajalla on mahdollisuus nähdä minkälaisissa olosuhteissa emo ja pennut elävät ja minkälaisia kasvattajan muut koirat tai kissat ovat. Jos kasvattaja ei suostu näyttämään emoa ja pentuja etukäteen kannattaa jättää lemmikki tältä kasvattajalta ostamatta. 
Tarkkaile pentuja ja emoa vierailullasi. Terveen pennun tunnusmerkkejä ovat mm. kirkkaat, rähmättömät silmät, siisti, hilseetön ja ehjä turkki, puhtaat korvat, leikatut kynnet ja ehjät anturat. Pentu ei myöskään ole liian lihava tai laiha, se reagoi ympäristöön ja sen takapuoli on puhdas. Terve, kunnossa oleva pentu ei arastele ihmisiä tai kosketusta ja liikkuu reippaasti. 

Onko emo rauhallinen ja tyytyväinen ja hoitaako se pentujaan? Emo saattaa olla hyvinkin laiha, koska imettäminen on energiaa vievää puuhaa. Se ei kuitenkaan saisi olla nääntynyt tai apaattinen.

Mukavinta on, kun kasvattaja viitsii kertoa pentueen ja emon kuulumisia sinä aikana, kun pennut ovat vielä hänen luonaan ja on kiinnostunut pennusta myös luovuttamisen jälkeen. Kasvattaja voi olla korvaamaton apu koiran kanssa elämiseen liittyvissä kysymyksissä, olipa kyse sitten ruokinnasta tai, koirien ollessa kyseessä, kouluttamisesta.

Koiranpentujen silmät aukeavat noin kahden viikon iässä. Emostaan ne alkavat vierottua noin viiden viikon ikäisinä, kun ne alkavat pikkuhiljaa siirtyä kiinteään ravintoon. Paitsi ruokinta-automaattina, emolla on tärkeä tehtävä koiranpennun varhaiskasvatuksessa. Se mm. opettaa, että toisen omaa ei oteta ja kertoo pennulle sen paikan laumassa. Pentueessa koiraelämän säännöt opitaan leikin varjolla. 7-12 viikon ikäisenä pentu on valmis elämään ilman emoaan. Silloin sen saa vihdoinkin kotiin!

Kissat luovutetaan aikaisintaan 12 viikon ikäisinä. Koska kissat ovat itsenäisiä, eivätkä leimaudu ihmiseen samalla tavalla kuin koiranpennut, niiden on tärkeää antaa olla emonsa ja sisarustensa kanssa ainakin kolme kuukautta. Kolmessa kuukaudessa emokissa ehtii opettaa pennun kissojen tavoille, pentu saa turvaa ja läheisyyttä emoltaan ja on valmiimpi sopeutumaan ”suureen maailmaan” ja uuteen kotiin. Kissat, jotka ovat saaneet olla emonsa kanssa tarpeeksi pitkään, tulevat paremmin toimeen myös muitten kissojen ja lemmikkien kanssa. Liian varhain emostaan vieroitetuilla kissoilla on usein myös sisäsiisteys- ja käytösongelmia ja epävarmuuttaan ne saattavat peittää aggressiivisella käytöksellä. Kissa elää pitkään ja siitä voi olla seuraa ja iloa omistajalle jopa 20 vuotta; muutama viikko kannattaa siis malttaa odottaa pentua kotiin.

Rotukissan mukaan matkaan kasvattajalta tulee saada todistus siitä, että eläinlääkäri on tarkistanut pennun ja että se on tunnistemerkitty. Kun kyseessä on rotukoira tai -kissa, rekisteritodistuskin on tärkeä. Mikäli lemmikistä ei saa rekisteröintitodistusta se voi olla merkki siitä, että emolla on teetetty pentuja liian tiuhaan tai että se on jollain tavalla sairas.

Monet kasvattajat antavat ostajalle vihkosen, jossa kerrotaan rodusta, neuvotaan ruokinnassa ja hoidossa. Usein saa mukaansa myös ruokaa, jota pentu on kasvattajan luona syönyt.

Maatiaskissan saa usein maatalosta, tutulta tai muuta ”epävirallista” kautta. Mitään todistuksia ei tällöin tietenkään saa, mutta pentueesta kannattaa valita yksilö, joka täyttää samat kriteerit kuin edellä on mainittu. 

Mitä kannattaa hankkia kotiin ennen pennun tuloa?

Ruokaa
Aloita ruokkiminen kotona samalla ruoalla kuin mitä kasvattaja on pennulle antanut. Vähitellen voit muuttaa ruokavaliota haluamaasi suuntaan. Koiranpennulle kannattaa antaa kalanmaksaöljyä. Se saa siitä tärkeitä vitamiineja ja rasvahappoja, jotka edesauttavat koiran hyvinvointia kokonaisvaltaisesti. Kissanpennuille valikoimastamme löytyy Healthy-cat-pentuvitamiinit, jos tuntuu, että kissa tarvitsee niitä. Samoin koiranpennuille löytyy omat pentuvitamiinit.

Oma nukkumapaikka
Kun lemmikki on omalla paikallaan ja nukkuu, sitä ei saa häiritä. Tämä pitää opettaa myös lapsille. Aseta koiran tai kissan peti rauhalliseen paikkaan, josta se kuitenkin näkee ympäristönsä.
Rottinkista koria ei suositella pennuille, koska ne voivat nakerrella korista teräviä tikkuja. Valikoimistamme löytyy mm. pehmeitä, kokonaan konepestäviä pesiä kaiken kokoisille koirille ja kissoille. 

Vesi- ja ruokakuppi
Teräksiset ja keraamiset kupit ovat kestävimpiä ja useimmiten ne voi laittaa myös astianpesukoneeseen. Kuppien puhtaudesta on syytä pitää huolta, pelkkä veden vaihtaminen ei riitä. Liukueste kupin pohjassa tai liukumaton alusta helpottaa kuppien paikallaan pysymistä ja varsinkin laminaattilattia on syytä suojata vesiroiskeilta.

Kaulapanta ja talutushihna
Koiranpentua kannattaa ruveta totuttamaan näihin niin pian, kuin se tulee kotiin. Jos aiot ulkoiluttaa kissaa valjaissa, aloita pennun kanssa harjoitukset ajoissa. Koiranpennun kanssa fleksiä ei suositella käytettäväksi ennen kuin se on oppinut kulkemaan tavallisessa hihnassa asiallisesti. Kaulapannan ohella voi käyttää myös valjaita.

Leluja
Koiran- ja kissanpennut nukkuvat paljon, mutta hereillä ollessa virtaa riittää. Jotta koira saadaan pysymään pois kenkien ja muitten ihmisten tavaroiden kimpusta, kannattaa sille hankkia runsaasti retuutettavaa. Valikoimistamme löytyy vinkuvia leluja ja solmunaruja. Kirpputorilta voi hakea pieniä pehmoleluja tuhottavaksi. Perinteinen vessapaperirullakin viihdyttää pentua pitkään. Kissanpennut leikkivät kaikella mikä liikkuu. Niille kelpaavat paperitollot, narunpätkät ym., mutta ostolelujakin voi hankkia. 

Purulelut ja –luut, raapimapuu
Koiranpennulla on erityisen suuri tarve pureskella kun hampaita tulee tai kun ne alkavat aikanaan vaihtua. Säästät tuolinjalkoja ja muutakin omaisuutta kun näitä on tarjolla pennulle. Puruluut ovat tärkeää ajanvietettä myös aikuiselle koiralle ja ne auttavat hampaiden puhtaanapidossa.
Kissan kanssa ongelmia eivät niinkään aiheuta hampaat, vaan ne kynnet! Kunnollinen raapimapuu säästää huonekaluja ja tapetteja. Yksinkertaisimmillaan raapimapuu voi olla lankunpätkä, jonka ympärille on kiedottu köyttä tai paksua narua.

Kuljetuskori, turvavyö
Jos pentu joutuu kulkemaan autossa, aluksi pieni häkki tai kuljetuskori on hyvä. Koiran ja auton koosta riippuen aikuinen koira voi kulkea suuressa häkissä auton takaosassa, suojaverkolla tai -tangoilla eristettynä auton tavaratilassa tai penkillä turvavyöllä kiinnitettynä. Kissa kulkee kuljetuskorissa myös aikuisena.

Hoitovälineet
Koirasi tai kissasi turkin laadusta riippuen tarvitset muutaman harjan ja kamman. Sileäkarvaisetkin rodut nauttivat sukimisesta ja se tekee hyvää ihon pintaverenkierrolle ja näin edesauttaa ihon terveyttä.
Kynsileikkurit ovat välttämätön hankinta. Totuta lemmikkisi jo pentuna kynsien säännölliseen leikkaamiseen. Myös kissan kynsiä kannattaa leikata silloin tällöin.
Jos koirasi tai kissasi turkki tulee aikuisena olemaan paljon hoitoa vaativa, pitkä ja siten helposti kuraantuva tai tiedät muuten, että sitä tullaan pesemään useasti syystä tai toisesta, totuta se jo pentuna pesemiseen. Tarvittaessa voi käyttää pentushampoita, jotka ovat mietoja ja hellävaraisia. Huuhtele ja kuivaa lemmikki, myös korvat, huolellisesti.
Hammasharjan käyttö vähentää hammaskiven syntymistä ja koiran tai kissan hengitys ei tule pahan hajuiseksi.

Muuta
Koiran- tai kissanpentua kannattaa hoidella vähän enemmänkin kuin oikeasti olisi tarpeen. Hipelöi tassuja, puhdista silmiä ja korvia, tutki hampaita ja koskettele ikeniä. Anna jonkun vieraankin tehdä niin. Aikuisen lemmikin kanssa eläinlääkärikäynnit ja muut hoitotoimenpiteet ovat huomattavasti helpompia, kun se on tottunut niihin pennusta pitäen. Koira tai kissa kannattaa opettaa myös seisomaan pöydällä hiljaa paikallaan.

Korvatipat auttavat korvien hoidossa. Varsinkin luppakorvaisilla koiraroduilla korvatulehdukset ovat melko yleisiä. 

Silmäpyyhkeet ovat hellävarainen tapa poistaa rähmää silmistä. 

Koiran kanssa kosteutta imevät pissa-alustat auttavat kodin lattioiden puhtaanapidossa.
Kissanhiekkalaatikko on perushankinta kissanpennulle. Useimmat pennut osaavat käydä laatikolla siinä vaiheessa, kun ne vieroitetaan emostaan.

Karvaan makuinen pureskelunestospray auttaa pitämään koiranpennun naskalihampaat poissa vaikkapa pöydänjaloista. Saattaa tepsiä myös raapimisintoiseen kissanpentuun.

Pikkuvammoja silmälläpitäen lääkekaapissa kannattaa pitää desinfiointiainetta ja antiseptistä haavavoidetta.

.: Muut artikkelit teemasta Pennut

Köysilelu 18 cm

-42%
1.50 €

Trixie Purunarulelu 20 cm

1.50 €

Puppy Chew Stop 145 ml

7.90 €

Desinfiointiaine Bob Martin 500ml

5.40 €

Bob Martin Puppy Shampoo 300 ml

7.70 €

BM Pennun harjoitusalustat 14 kpl

14.70 €

Pehmokameli pennulle

-60%
1.00 €