Kaikki teemat
Koiran ja kissan tulehduksellinen suolistosairaus, IBD
Tulehduksellinen suolistosairaus, IBD (inflammatory bowel disease) on krooninen sairaus. Lemmikin ruoansulatuskanavan seinämään kerääntyy valkosoluihin kuuluvia tulehdussoluja, mm. lymfosyyttjä ja plasmasoluja, joiden tehtävä on pitää huolta elimistön immuunivasteesta. Jos ja kun kun niitä kerääntyy liikaa, aiheutuu siitä suoliston krooninen tulehdustila.
Solut ohjaavat immuunivastetta tulehdussolujen tuottamilla sytokiineilla. IBD:ssä tulehdusta aiheuttavien ja tulehdusta estävien sytokiinien tuotanto on epätasapainossa. IBD:n syytä ei tunneta, mutta sille altistavia tekijöitä on tunnistettu. Sairauden syntyyn voivat vaikuttaa mm. perintötekijät, ikä, ruokavalio, virusperäiset tulehdukset, suoliston oma bakteerikanta tai suolistoloiset. Yleisimmin sairautta tavataan cockerspanieleilla, boksereilla ja saksanpaimenkoirilla. Vaiva on myös kissoilla melko yleinen.
Oireet
Ripuli, oksentelu ja painon putoaminen ovat IBD:n yleisimmät ja ensimmäiset oireet. Oireet vaihtelevat riippuen siitä, mistä kohdasta suolisto on tulehtunut. Oksentelu kertoo vatsalaukussa ja ohutsuolen ylemmässä osassa olevasta tulehduksesta, ripulioireet liittyvät paksusuolessa olevaan tulehdukseen. Painon putoaminen johtuu siitä, että ravintoaineet eivät imeydy kunnolla.
IBD:tä sairastavan koiran ripuli saattaa joskus sisältää myös verta ja limaa. Oireet ja niiden voimakkuus saattavat vaihdella ajanjaksottain, jopa vuodenaikojen mukaan. Joillakin koirilla IBD on vaikeampi talvella, kun taas kesällä hieman helpottaa.
Kissoilla IBD:n oireisiin voi kuulua pelkkä oksentelu, pelkkä ripuli tai molemmat. Kissoilla saattaa esiintyä myös ruokahaluttomuutta tai loputonta ruokahalua, laihtumista, huonovointisuutta sekä karvan laadun heikkenemistä. Tämän myötä myös karvapalloja kerääntyy enemmän ruoansulatuselimistöön.
Tutkiminen ja diagnoosi
IBD:n diagnosointi voi olla vaikeaa. Usein lemmikki on kärsinyt ajoittaisesta ripulista ja sen paino on ruvennut laskemaan. Diagnoosi voi vaatia useitakin käyntejä eläinlääkärin vastaanotolla, koska ensin suljetaan pois yleisimmät suolistosairaudet ja ruoka-aineallergiat. Kun ollaan varmoja siitä, että vaiva on krooninen, eikä muita syitä oksentelulle tai ripuloinnille löydetä (esim. kasvain, ruoka-aineallergia, bakteeritulehdukset, loistartunnat), voidaan ottaa vielä koepala suoliston seinämästä diagnoosin varmistamiseksi. Verikokeissa IBD ei näy, mutta niitä saatetaan ottaa muiden sairauksien poissulkemiseksi. Ulostenäyte saatetaan tutkia, jotta voidaan varmistua siitä, että sairauden taustalla ei ole loistartuntaa.
Hoito ja lääkitys
IBD:tä hoidtaan ruokavaliolla, puolustusvastetta hillitseviin lääkkeillä (mm. kortisoni) ja antibioottikuureilla.
Ruoan vaihtaminen on yleensä ensimmäinen hoitotoimenpide. Ruokavalion kokeilujakso kestää ainakin 2–4 viikkoa, ja tässä ajassa ripuli- ja oksennusoireiden pitäisi helpottaa. Omistajan on tärkeää ymmärtää, että kokeilujakson aikana lemmikille ei saa antaa mitään muuta ruokaa, ei edes palkkionameja. IDB-ruokavaliossa proteiinit, hiilihydraatit ja rasvat on helposti sulavassa, suolistoystävällisessä muodossa. Myös teollisia dieettiruokia on saatavilla ja niissä on usein lisänä maitohappobakteereita, jotka ylläpitävät suoliston normaalimikrobistoa.
Kortisonia saatetaan käyttää pitkiä jaksoja, mutta antibiootteja annetaan kuureina.
Tulehduksellinen suolistosairaus on kontrolloitavissa mutta ei parannettavissa. Suurimmasta osasta suolisto-oireita saatetaan päästä eroon kun tehdään tarkka hoitosuunnitelma jota omistaja sitoutuu noudattamaan. Hoito perustuu siis oikean ruokavalion ja lääkeannoksen löytymiseen ja ruokavalion ja lääkitsemisen tunnolliseen noudattamiseen.
Karvanlähtöön voi kokeilla kalanmaksa- ja kasviöljyä sisältävää Moalt&Coat -öljyvalmistetta josta erityisesti kissat hyötyvät koska se vähentää karvapallojen kertymistä ruoansulatuselimistöön. Valmisteen sopivuus ruokavalioon on tarkistettava eläinlääkäriltä kun hoitosuunnitelma on tehty.
Kannattaa muistaa, että lemmikille itselleen palkkionameista tai muista herkuista luopuminen ei ole vaikeaa, jatkuvat suolisto-ongelmat sen sijaan ovat sille paljon suurempi riesa ja murhe.
