Kaikki teemat
Koirien ja kissojen allergiat
Kuten meillä ihmisillä, myös koirilla ja kissoilla allergia on elimistön puolustusjärjestelmän ylimitoitettu ja epätarkoituksenmukainen reaktio jotakin tekijää tai ainetta kohtaan.
Erilaiset allergiat ovat yleistyneet lemmikeillä ja syyt siihen ovat hyvin samoja kuin ihmisten allergioden lisääntymiseen. Syitä ovat mm. pitkälle jalostettu ravinto, altistuminen lisäaineille, ilmansaasteille ja erilaisille kemikaaleille. Arvellaan että koirista n. 10% kärsii jonkin asteisesta allergiasta.
Allergioita on karkeasti jaoteltuna neljää päätyyppiä: kirppuallergia, atopia eli ympäristöallergia, ruoka-aineallergia ja kontaktiallergia, mutta myös siitepölyallergiasta kärsiviä lemmikkejä on.
Kirppu- ja pölypunkkiallergia
Kirppuja ei suomalaisilla lemmikeillä juurikaan esiinny, eteläisemmissä maissa ne ovat yleisempiä. Mikäli kirput kuitenkin vaivaavat, niistä on helppo päästä eroon elektrostaattisella kirppukammalla. Kammalla on kätevä poistaa myös muita ulkoloisia, kuten hirvikärpäsiä, metsäretken jälkeen.
Huonepölypunkkejakin on Suomessa nykyään melko vähän, koska asuinolosuhteet ovat muuttuneet: asunnot ovat kuivempia ja kodeissa käytetään pehmusteina enimmäkseen keinokuituisia vanuja ja täytteitä, joissa pölypunkit eivät viihdy. Jos pölypunkeista on haittaa, lemmikkien pedeissä kannattaa suosia keinokuituja ja valita peti tai alusta jonka voi pestä 60 asteessa.
Varastopunkeista puhutaan paljon, mutta niitäkään ei juuri suomalaisissa kodeissa esiinny. Oikein säilytettynä myöskään kuivamuona ei altista varastopunkeille. Kuivaruoka kannattaa säilyttää erillisessä tiiviisti suljettavassa, metallisessa tai muovisessa säilytysastiassa. Nappulat kannattaa pitää säilytysastiasta huolimatta myös omassa pakkauksessaan jos mahdollista. Säilytysolosuhteiden tulisi olla tasaisen viileät ja kuivat koska varastopunkki viihtyy parhaiten lämpimässä (25–30°C) ja kosteassa (ilmankosteus 80 %).
Atopia
Atopia on Suomessa koirien yleisin allergian muoto. Atooppisella ihottumalla tarkoitetaan (usein perinnöllistä) kutisevaa ja tulehduksellista ihosairautta. Atopia ilmenee ihon kutinana ja punoituksena ja lemmikki raapii itseään. Koiralla tai kissalla saatta olla perinnöllinen alttius sairastua atopiaan, mutta kissoilla atopian periytyvyyttä ei ole osoitettu yhtä selkeästi kuin koirilla. Atopiaa sairastava lemmikki herkistyy ympäristössä esiintyville allergeeneille, iholle tuleville valkuaisaineille, ja saa iho-oireita. Homeet, huone- ja varastopölypunkit, muiden eläinten hilseet ja siitepöly ovat tyypillisesti allergisoivia.
Koiran atopia ilmenee yleensä 6 kk - 3 vuoden ikäisenä. Lyhytkuonoiset rodut, shar-peit, noutajat, spanielit ja terrierit on havaittu muita rotuja alttiimmiksi atopialle. Atooppisen lemmikin ihon luonnollinen suojakerros on heikompi kuin terveillä lajitovereillaan ja näin se altistuu herkemmin ihon kautta elimistöön tuleville allergeeneille. Atopian oireet ilmenevät tavallisimmin korvissa, tassuissa ja huulissa.
Atopian diagnosointi
Atopiaa diagnosoitaessa arvioidaan oireet ja taudinkulku ja lisäksi pyritään sulkemaan pois muut mahdolliset syyt oireille. Tällaisia syitä ovat mm. loissairaudet, ruoka-aineallergia ja hiiva- tai bakteeri-infektio.
Koira tai kissa ei parane atopiasta koskaan, mutta oireita voidaan helpottaa ja lemmikki voi elää normaalia, mukavaa, elämää. Oireiden voimakkuus voi myös vaihdella kausittain esim. iän tai vuodenajana mukaan.
Atopian lääkehoito
Atopiaa voidaan hoitaa lääkkeillä paikallisesti tai suun kautta mm. kortisonilla. Paras lopputulos saavutetaan yleensä näiden yhdistelmällä. Hoidon tehoa ja sopivuutta seurataan kontrollikäynneillä eläinlääkärin vastaanotolla. Jos tuntuu, että oireet eivät hellitä tavallisimmilla lääkityksillä tai ovat erityisen vaikeita, voi mennä myös ihotauteihin perehtyneen eläinlääkärin vastaanotolle. Erikoislääkäri tuntee uusimmat ja tehokkaimmat hoitomuodot joskus paremmin kuin yleislääkäri.
Lemmikin atopian hoito on useimmiten hyvin pitkäaikaista: hoitoon kuuluvat kontrollikäynnit ja hoito vaatii myös hyvän hoitosuhteen eläinlääkärin. Myös omistajalta vaaditaan sitoutumista. Pesut, lääkitykset ja voiteiden tai muiden lääkevalmisteiden levittely voivat tuntua työläiltä ja aikaa vieviltä, vastaanhangoitteleva lemmikkikin tekee hommasta vielä rasittavamman, mutta lopputulos on kuitenkin yleensä vaivan arvoinen.
Eläinlääkäriltä saa ohjeet atooppisen ihon lääkitsemiseen ja hoitoon, mutta myös kotikonsteja voi kokeilla ainakin lievemmissä tapauksissa. Moult&Coat -öljyn rasvahapot vaikuttavat lemmikin aineenvaihduntaan ja parantavat sekä ihon terveyttä, että turkin laatua. Rasvahapot kosteuttavat ihoa, vähentävät kutinaa ja siten myös raapimisen tarvetta. Öljyä voi käyttää jatkuvasti tai kuuriluontoisesti tarvittaessa.
Rasvahappojen lisääminen lemmikin ruokaan saattaa siis auttaa ja vähentää tarvittavan lääkityksen määrää, mutta se riittää vain hyvin lievien oireiden helpottamiseen. Kannattaa myös muistaa, että rasvahappolisän hyöty ja vaikutus näkyvät vasta 5-6 viikon kuluttua hoidon aloittamisesta.
Raavittu, rikkinäinen iho on otollinen kasvualusta erilaisille ja bakteereille ja mikrobeille. Stay Fresh Medicated -shampoo sisältää luonnollista teepuuöljyä, jolla on antibakteerisia ominaisuuksia ja joka hoitaa kuivaa ihoa.
Vetzyme tervashampoolla on antiseptinen vaikutus ja se vähentää myös ihon kutiamista. Helmiäistä sisältävää shampoota voidaan käyttää myös psoriasiksen oireiden helpottamisessa.
Atopian siedätyshoito
Atopian hoitoon voidaan valita myös siedätyshoito. Allergiatestin avulla löydetään sopivat allergeenit siedätysliuokseen, joka annetaan lemmikille pistoksina tai suun kautta. Alussa pistokset annetaan eläinlääkärin kanssa klinikalla, mutta jatkossa omistaja voi antaa pistokset itse kotona. Siedätyshoidon ideana on totuttaa lemmikin immuunijärjestelmä pikkuhiljaa niihin allergeeneihin jotka laukaisevat allergisen tulehdustilan. Siedätyshoidosta hyötyy n. 60% koirasta tai kissoista. Toimiessaan hoidon vaikutus on elinikäinen. Lopullinen hyöty pystytään arvioimaan noin vuosi aloittamisen jälkeen.
Kontaktiallergia
Kontaktiallergia on lemmikeillä melko harvinainen allergia. Yleensä sen aiheuttaa esim. puhdistus- tai lääkeaine ja reaktio näkyy iholla. Kontaktiallergiaa hoidetaan lopettamalla ao. aineiden käyttö. Tällöin oireet häviävät yleensä itsestään.
Ruoka-aineallergia
Tutkimusten mukaan 2 - 30% koirista on allerginen yhdelle tai useammalle ruoka-aineelle. Koirien ruoka-aineallergiaa on vaikea diagnoisoida, tästä syystä allergisten koirien lukumäärää on myös vaikea arvioida täsmällisesti.
Kissoilla ruoka-aineallergiaa esiintyy myös jonkin verran. Yleisimmin kissat ovat allergisia maidolle, naudalle ja kalalle ja ne reagoivat hyvinkin pieniin määriin. Useimmiten allergiaoireet ilmenevät jo hyvin nuorella kissalla, mutta allergia saattaa kehittyä myös iän myötä vanhemmallekin lemmikille.
Ruoka-aineallergian oireet
Ruoka-aineallergia ilmenee useimmiten toistuvina korvatulehduksina, iho-oireina tai suolisto-ongelmina kuten oksentelu ja ripuli.
Ruoka-aineallergian diagnosointi
Ruoka-aineallergian aiheuttaja kannattaa selvittää, koska sen hoitaminen on helpooa välttämällä oireita aiheuttavaa ruoka-ainetta. Lemmikin ruoka-aineallergia selvitetään koejaksoilla, jolloin niille ei anneta tiettyjä ruoka-aineita ja seurataan, poistuvatko oireet. Tämän ns. "eliminaatiodieetin" kesto on tavallisesti kahdeksan viikkoa. Dieetin aikana kirjataan ylös mahdolliset oireet ja jakson jälkeen arvioidaan vaste ja siirrytään taas tavalliseen ruokavalioon kunnes voidaan todeta, vaikuttaako ruokavalio esim. iho-oireisiin.
Koirille tai kissoille ei ole olemassa allergiatestejä joilla voitaisiin yksiselitteisesti tehdä allergiadiagnoosi tai selvittää allergian syy. Ne eivät myöskään osaa kertoa tuntemuksistaan kuten ihmiset ja siksi allergiaoireiden syyn selvittäminen vaatiikin aikaa, paneutumista asiaan ja kärsivällisyyttä. Yleensä iho-oireet johtuvat kuitenkin atopiasta, koska se on paljon yleisempää kuin ruoka-aineallergiat. Myös monet muut sairaudet aiheuttavat saman tyyppisiä oireita kuin ruoka-aineallergiat, siksi lemmikki on hyvä tutkia perusteellisesti ja selvittää oireiden todellinen syy.
Ruoka-aineallergian hoito
Jos ruoka-aineallergia todetaan, allergiaa hoidetaan allergeeneja välttämällä. Jos esim. koira on allerginen kanalle sille ei saa antaa jatkossa mitään ruokia, herkkuja ja purutikkuja jotka sisältävät kanaa.
Siitepölyallergia
Lemmikin siitepölyallergia ei ole epätavallinen vaiva, joillakin on jopa astma, mutta kovinkaan moni omistaja ei tiedä lemmikkinsä kärsivän tästä allergiasta. Oireita ovat mm. vuotavat ja kutisevat silmät, "nuha" eli vuotava nenä, sekä tassujen pureminen ja nuoleminen siitepölyaikana. Yleensä siitepölyallergia kehittyy pikkuhiljaa ja puhkeaa useimmiten lemmikin ollessa 1–3 vuoden ikäinen.
Siitepölyallergian hoito
Ainakin koirille on olemassa allergialääkkeitä ja niitä kannattaakin kokeilla varsinkin jos kyseessä on pieni rotu tai allergiaoireet ovat lieviä. Lemmikin oloa voi myös helpottaa huuhtelemalla tai pesemällä siitepölyn pois turkista aina ulkoilun jälkeen. Pesu ja huuhtelu vähentävät siitepölyn leviämistä ihon kautta ja lievittävät näin oireita. Shampoon käyttämienen joka kerta ei ole ollenkaan välttämätöntä, mutta jos iho kutiaa, jo aiemmin mainittu Stay Fresh Medicated -shampoo vähentää myös raapimisen tarvetta. Toinen, usein toistuvaan pesuun sopiva shampoo on Stay Fresh Original -shampoo, joka on mieto ja hellävarainen koirashampoo.
Mikäli allergiaoireet ovat hyvin vaikeita, eläinlääkäri voi antaa lemmikille kortisonikuurin siitepölykauden ajaksi.
Kuinka tunnistaa lemmikin iho- ja allergiaongelmat?
Tässä kymmenen yleisintä allergiaoiretta. Jos lemmikilläsi on niistä yksi tai useampi, eikä oire mene itsekseen ohi, kannattaa käydä eläinlääkärin juttusilla.
– Lemmikki nuolee ja pureskelee tassujaan ja polkuanturoitaan
– Lemmikki hieroo ihoaan ja vartaloaan lattiaa tai tavaroita vasten
– Lemmikki raapii itseään tai pureskelee turkkiaan normaalia enemmän
– Lemmikillä on runsasta ja/tai jatkuvaa karvanlähtöä ja/tai takkuinen turkki
– Lemmikin ominaistuoksu muuttuu (useimmiten pahaksi)
– Lemmikin iho punottaa, hilseilee, märkii, tai lemmikillä on ihottumaa
– Lemmikin turkki alkaa hilseillä ja/tai rasvoittua normaalia enemmän
– Lemmikille ilmestyy ihoon rupia
– Lemmikin silmät ja/tai nenä vuotavat, lemmikki on "räkäinen"
– Lemmikki aivastelee ja sen henki pihisee
