Kissan loishäätö, madotus | Lemmikille.com

Tassu Kaikki teemat

Kissan loishäätö, madotus

Artikkelikuva

Suolinkainen ja kissanheisimato ovat suomalaisilla kissoilla tavallisimmat matotartunnat. Loishäätötarve vaihtelee kissan elintappojen ja iän mukaan: jos kissa syö pelkkää valmisruokaa, eikä ulkoile, sisäloiset ovat erittäin harvinaisia. Yleisintä loista, suolinkaista, esiintyy vain reilulla 5 %:llä kissoja.

Oireet
Usein loismatotartunnat ovat kissoilla lähes oireettomia, mutta yleisimpiä, havaittavia oireita ovat ruokahaluttomuus, turkin huono kunto (kiillottomuus ja karvanlähtö), ripuli ja yskä. Myös ulosteessa tai peräaukossa saattaa olla näkyviä merkkejä suolinkaisista tai heisimadoista.

Yleisimmät sisäloiset ja kuinka ne tarttuvat kissaan
Yleisimpiä sisäloisia ovat suolinkainen ja kissanheisimato. Hakamato on melko harvinainen, lapamato vielä harvinaisempi. Erityisen herkkiä loistarunnoille ovat pennut ja nuoret kissat.

Suolinkaisen kissa saa useimmiten syömästään hiirestä tai linnusta. Osa suolinkaisen toukista vaeltaa muualle kissan elimistöön ja koteloituu. Mahdollisen tiineyden aikana ne aktivoituvat. Ulkonäöltään suolinkaiset muistuttavat spagettia.

Kissanheisimadot puolestaan tarttuvat kissaan lähes ainoastaan jyrsijöistä. Heisimatotartunta saattaa olla täysin oireeton, mutta tartunnan saaneella kissalla voi esiintyä lievää ripulia, laihtumista, yleiskunnon heikkenemistä ja ulosteessa tai peräaukossa voi olla madosta irronneita jaokkeita. Jos kissanhiekkalaatikossa näkyy litteitä riisinjyviä muistuttavia jaokkeita, on kyseessä heisimatotartunta. Mikäli samassa taloudessa on useampi kissa, kaikki kissat (myös koirat) on madotettava yhtäaikaa.

Hakamatoja esiintyy lähinnä täysin villiintyneillä, pelkästään luonnossa elävillä kissoilla.

Lapamatoa, eli leveää heisimatoa, esiintyy joskus raakaa järvikalaa syövillä kissoilla.

Jos on varma loistartunnasta, matokuurin aikana kissanvessa on puhdistettava huolellisesta ja kuivikkeet vaihdettava päivittäin, varsinkin jos matojen jäänteitä näkyy kissojen ulosteissa. Jos näin ei toimita, vessaan voi jäädä esim heisimadon jaokkeita, joissa munia on, ja ne kulkeutuvat takaisin kissojen elimistöön. Jos kissat pääsevät esim. ulkohäkkiin, on senkin puhtaudesta ja siivouksesta huolehdittava hyvin - ja erityisesti matokuurin aikana.

Siivouksen voi viimeistellä Bob Martinin desinfiointisuihkeella. Se on turvallinen, mutta erittäin tehokas desinfiointiane, joka tappaa basillit, bakteerit ja virukset ja sitä kannattaa käyttää muulloinkin, esim. silloin, kun perheen lemmikillä on ollut ripulia tai muuta tarttuvaa vaivaa.

Sisäkissan loishäätö
Jos aikuinen kissa elää pelkästään sisällä ja syö valmisruokaa, loistartunnan riski on hyvin pieni, lähes olematon. Tosin sisäkissallekin voi loisia voi tulla raa'asta järvikalasta tai niitä voi kulkeutua ulkoa kotiin kengänpohjissa tai vierailevien lemmikkien mukana.

Loistutkimus
Sisäkissoille voi tehdä vuosittain loistutkimuksen josta nähdään tarvitseeko kissa loishäätöä vai ei. Loistutkimuksen hyötynä on myös se, että mikäli loisia on, tiedetään niiden laatu ja voidaan valita oikea lääke.

Loistutkimus tehdään kissan ulostenäytteestä. Loistutkimusta varten tarvitaan noin 5 g (ruokalusikallinen) ulostetta. Tarkemmat ohjeet näytteen keräämiseen, säilyttämiseen ja lähettämiseen saa esim. eläinlääkäriasemalta tai näytteen tutkivalta laboratoriolta.

Jos loistutkimuksen lähettää laboratorioon eläinlääkärin kautta, klinikka veloittaa näytteen vastaanottamisesta ja lähettämisestä muutamia kymmeniä euroja. Tällöin tutkimuksen kokonaishinnaksi tulee klinikasta riippuen n. 90 - 110 €. Jos hoitaa näytteen lähettämisen itse, pelkkä tutkimus maksaa n. 40 - 70 € laboratoriosta riippuen. Loistutkimuksia tekevät mm. Laboratoriopalvelut Movet ja Vita Laboratoriot.

Loishäätö ulkona liikkuvalle kissalle
Jos kissa saa ulkoilla vapaasti, se todennäköisesti pyydystää ja syö jyrsijöitä ja saattaa saada niistä suolinkais-, heisimato- tai alkueläintartunnan. Tällaiset kissat olisi madotettava kuukausittain laajakirjoisella matolääkkeellä.

Ulkona liikkuvat kissat on syytä lääkitä myös punkkeja ja ulkoloisia vastaan. Kannattaa muistaa, että punkit ovat liikkeellä jopa pienellä pakkasella, eli monin paikoin eteläisemmässä Suomessa punkkien torjunnan tulee olla lähes ympärivuotista.

Mikäli ei halua lääkitä kissaa koko punkkikauden ajan, punkkisyynin ja ulkoloisten poiston voi tehdä myös elektronisella kirppukammalla. Se kerää ulkoloiset elektrostattisesti. Negatiivisten ionien ansiosta lemmikin turkki on myös kiiltävämpi kampaamisen jälkeen.

Kissanpennun loishäätö
Kasvattajan luona kissanpennut ja emo madotetaan useaan otteeseen ennen 14 viikon luovutusikää (vanha suositus 12 vko). Ensimmäinen madotus tehdään kolmeviikkoisille pennuille ja aina kahden viikon välein 16 viikkoon asti.

Jos kotiin tulee ns. navettakissanpentu, tai emon ja pennun madotuksia ole jostain syystä hoidettu asianmukaisesti, suositellaan kissanpennun madotusta 16 viikon jälkeen aina kuukausittain puolen vuoden ikään asti.

Lääkeresistenssi
Joskus kissan sisäloiset kehittävät lääkeresistenssin, mutta se on melko harvinaista ja kannoissa on havaittu vain yksittäisiä resistenttejä matoja. Turha lääkitseminen ja/tai liian pienet lääkeannokset saattavat aiheuttaa näitä vastustustuskykyisiä yksilöitä.

Lääkityksen siedettävyys
Yleensä käsikauppatavarana apteekeissa myytävät matolääkkeet ovat hyvin siedettyjä, mutta mikäli kissa saa niistä lieviäkään oireita, on oltava yhteydessä eläinlääkäriin. Yleisimpiä oireita ovat oksentelu ja ripuli, jotka saattavat toki mennä ohi itsekseenkin, mutta eläinlääkäri osaa arvioida tilanteen ja antaa hoito-ohjeet tai kehoituksen tulla vastaanotolle.

Lääkityksen teho
Koska sisäloislääkkeiden vaikutus alkaa heti, kuuri tappaa vain kissassa sillä hetkellä olevat loiset. Lääke on otettava ohjeen mukaan ja annostelussa on oltava tarkka: vain riittävän suuri annos tehoaa.

Tassu Muut artikkelit teemasta Sisäloiset