Kaikki teemat
Lemmikin kanssa ulos ja lenkille!
Pyörälenkille koiran kanssaPaljon liikuntaa vaativien rotujen kanssa pyörällä juoksuttaminen on antoisaa sekä ihmiselle, että koiralle. Pyöräilyharrastuksen voi aloittaa, koiran koosta riippuen, noin 10 kk – 1,5 v ikäisen pennun kanssa.
Koira pitää ensin totuttaa touhuun lyhyillä lenkeillä ja hiljaisella vauhdilla, jotta se ei väsy liikaa ja kyllästy. Aluksi voit taluttaa pyörää. Silloin reagoiminen yllättäviin tilanteisiin ja koiran ohjaaminen on helpompaa. Pienetkin koirat pitävät pyörälenkeistä kunhan niitä ei uuvuteta. Pikkukoiran kanssa voi olla syytä ottaa matkaan myös pyöräilykori, jos väsy tulee kesken matkan.
Muistathan pitää huolta siitä, että koira ei pääse hyppäämään pois korista kesken matkan. Parasta olisi kiinnittää se turvavaljailla koriin.
Pyörälenkillä turvallisuuden huomioon ottaminen on kaikkein tärkeintä. Koira saattaa tehdä yllättäviä liikkeitä: riuhtaista, pysähtyä tai vetää. Koira pitäisikin aina pitää pientareen puolella ja niin lyhyessä hihnassa, että se ei missään olosuhteissa pääse hyppäämään pyörän eteen.
Pyöriin on saatavilla apuvälineitä, jotka pitävät koiran sopivalla etäisyydellä pyörästä ja omat kätesi jäävät vapaiksi tärkeimpään; ohjaamiseen. Täältä löydät Pyöräilyavut. Ihmisen on oltava erittäin valpas ja tarkkailtava koiraa ja muita tiellä liikkujia tarkemmin kuin tavallisesti: pyörälenkeillä vauhti kasvaa ja tilanteet tulevat nopeammin kuin kävely- tai juoksulenkeillä.
Turvallisuuden kannalta on oleellista sekin, että koirasi tottelee peruskäskyjä myös pyöräillessä. Tottelevaisuuttakin kannattaa siis harjoitella erikseen pyörän kanssa ja ilman pyörää.
Ethän unohda näkyvyyttänne iltahämärissä! Pyörän kissansilmä ei riitä, kunnon heijastimet tai huomioliivit, mieluiten molemmille.
Muista tarkistaa koiran anturoiden kunto säännöllisesti. Varsinkin asfaltilla juostessa ne voivat alkaa aristaa. Tassuvaha auttaa, jos tassut aristavat.
Koiran kanssa lenkille lähdettäessä kannattaa muistaa samat asiat, kuin ihmisten lenkille lähtiessä:
• Ei lähdetä täydellä mahalla
• Muistetaan nestetankkaus
• Käydään ”vessassa” ennen matkaan lähtöä
• Ei lähdetä lenkille kuumalla ilmalla, vaan odotellaan vaikka viileämpään iltaan
• Juostaan sen verran kuin jaksetaan ja innokkuutta riittää; mukavaahan sen on tarkoitus olla!
Kissa on aktiivinen liikkuja. Se kaipaa virikkeitä, kiipeilemistä ja tilaa temmeltää, mutta omin ehdoin. Kissankin mieltä virkistää ulkoilu silloin tällöin ja turvallisinta se on
valjaiden kanssa.
Kissa kannattaa totuttaa valjaisiin niin, että ulos ei edes vielä lähdetä. Säädä valjaat sopivan tiukoiksi. Sopivan tiukalla ne ovat silloin, kun sormi vielä mahtuu väliin. Sisätiloissa voit myös turvallisesti tarkkailla sitä, pääseekö kissa luikertelemaan niistä pois.
Jos kissa vierastaa valjaita, leikitä sitä. Mielenkiinnon suuntautuessa muualle valjaatkaan eivät niin haittaa.
Kun kissa on tottunut valjaisiin, voidaan lähteä ulos. Kun kissa viedään ensimmäisen kerran kotoa ulos, on ihan normaalia, että niitä pelottavat monet asiat. Ne reagoivat autoihin, vastaantuleviin ihmisiin ja erilaisiin ääniin paljon herkemmin kuin useimmat koirat.
Ensimmäiset ulkoilukerrat voivat mennä niin, että kissa ei uskalla edes lähteä sylistä. Kannattaa odottaa kärsivällisesti sitä päivää, kun kissa itse hyppää maahan. Valjaista ja hihnasta kannattaa pitää hyvin kiinni, vaikka kissa vaikuttaisi rauhalliselta: säikähtäessään se voi lähteä sylistäsi kuin ohjus! Uteliaisuus vie sitten lopulta voiton ja rohkaistunut kissa haluaa tutkia ympäristöään.
Kissan kanssa ulkoileminen voi joskus olla turhauttavaa: kissa voi istua aloillaan pitkiäkin aikoja ja vain tarkkailla ympäristöään. Kokeile silloin silitystä koko selän pituudelta. Se saa kissan nousemaan kaikkien neljän tassun varaan ja silloin ollaankin jo melkein liikkeellä.
Toinen konsti on ottaa kissa syliin aina, kun se ei halua liikkua. Tästä on seurauksena se, että kissa ”pakenee” sinua kun lähestyt sitä ja kävelyretkenne etenee sujuvasti pisteestä A pisteeseen B.
