Kissat, vesi ja uiminen
Yleinen käsitys on, että kissat suorastaan vihaavat vettä, mutta jotkut saattavat pitää jopa uimisesta! Kissojen suhtautuminen veteen, kuten moneen muuhunkin asiaan, on yksilö- ja rotukohtaista.
Kissan märkä turkki ei eristä lämpöäKotikissat rakastavat lämpöä ja välttelevät kastumista todennäköisimmin siksi, että niiden turkki menettää kastuessaan lämmöneristyskykynsä. Jos kissat elävät lämpimissä, trooppisissa olosuhteissa, tämä ei niinkään haittaa, mutta kylmemmässä ilmastossa, varsinkin talvella, villavan aluskarvasta ja peitinkarvoista koostuvan turkin kuivana pysyminen on elinehto.
Vaikka monet koirat pitävät uimisesta, jopa suihkussa käymisestä, ne useimmiten ravistelevat itsensä kuiviksi heti vedestä pois päästyään. Kissat eivät osaa tällä tavoin kuivata itseään ja paleltumis- tai palelemisriski on suurempi. Kissojen ei tarvitse myöskään luonnossa pyydystää ravintoaan vedestä, eikä niiden ole koskaan tarvinnut hakeutua veden läheisyyteen edes juodakseen, koska alunperin aavikkoelämään tottuneina ne pärjäävät melko vähäisellä juomisella ja saavat tarvitsemansa nesteen saaliseläimistä.
Suomalaiset kotikissat polveutuvat useimmiten eurooppalaisista metsäkissoista ja niille on luontaista se, että ne karttavat turkin kastelemista. Monet kotikissat viihtyvät kyllä saunan lämmössä, vaikka eivät suihkuun tai paljuun omistajaansa seuraisikaan.
Kissat ovat hyviä uimareitaLapsena uidaan "koiraa" ja "kissaa" heti "käsipohjan" jälkeen. "Kissan" uiminen ei ole tuulesta temmattua, kissat ovat kaikesta veden karttelustaan huolimatta luontaisia uimareita, eikä taitoa tarvitse niille opettaa. Uhattuna tai hädän tullen kissat kyllä loikkaavat veteen, mutta pyrkivät yleensä suoriutumaan yleensä mahdollisimman pian; ne eivät välttämättä nauti vesileikeistä koirien tavoin.
Lähi-idästä kotoisin olevat rodut ja melkein koko Afrikassa elävästä afrikanvillikissasta (nubiankissa) polveutuvat rodut suhtautuvat veteen hieman suopeammin kuin pohjoisemmat lajitoverinsa, eivätkä ne arastele kastella tassujaan. Lämpimissä ilmastoissa elävät kissat, myös niiden suuremmat sukulaiset kuten esim. tiikerit ja leijonat, jäähdyttelevät itseään usein kahlaamalla tai uimalla rantavesissä.
Joidenkin kissarotujen sanotaan rakastavan uimista. Nämä kissarodut ovat kotoisin runsasvesistöisiltä alueilta ja uiminen on ollut tärkeä osa niiden ravinnonhankintaa, kalastusta. Tällaisia rotuja ovat mm. turkkilainen angora (turkkilainen van), maine coon ja norjalainen metsäkissa. Jotkut näiden rotujen omistajat kertovat kissojensa nauttivan kylvyssä tai suihkussa leikkimisestä tai pulahtavan innoissaan uimaan jos mahdollista.
Pelkäävätkö kissat vettä?Vaikka useimmat kissat eivät pidä vedestä, ne eivät kuitenkaan varsinaisesti pelkääkään sitä. Vaaran uhatessa ne ovat empimättä valmiita menemään veteen.
Miksi kissat leikkivät vedellä?Moni kissanomistaja tietää, että kotikissa voi viihtyä vuotavan tai tiputtavan vesihanan äärellä pitkänkin tovin. Toiset vain seuraavat virtaavaa tai tiputtelevaa vettä katseellaan, toiset yrittävät tassullaan saada vettä kiinni tai läpsivät sitä aivan huvikseen.
Miksi näin? Todennäköisesti veden liike ja ääni herättävät kissan saalistusvaiston ja vesi on niille samanlaista viihdykettä kuin muutkin lelut, joita ne jahtaavat ja joilla ne leikkivät. Kissa ymmärtää kyllä, että se ei saa koskaan vettä kiinni, mutta se ei estä sitä nauttimasta leikistään.
Pitääkö kissaa pestä tai kastella?Useimmiten kotikissan kasteleminen tai peseminen on turhaa. Kissa pitää itse huolen turkkinsa puhtaudesta, eivätkä ne koirien tapaan kieriskele mudassa tai muissa epämääräisissä hajun lähteissä, eli harvoin on todellista tarvettakaan pesemiselle. Näyttelykissat ovat tietysti asia erikseen ja ne tottuvatkin jo pennusta pitäen siihen, että niitä pestään, harjataan ja kuivataan, eikä rodulla tai alkuperällä ole juurikaan niiden kohdalla merkitystä.
Jos kissan peseminen syystä tai toisesta on välttämätöntä, kannattaa yrittää tehdä kokemuksesta vähemmän traumatisoiva mikäli kissa ei vedestä ja pesemisestä pidä. Sopiva veden lämpötila on suunnilleen kädenlämpöinen, noin 38°C. Kissa pestään selkäpuolelta lempeällä suihkulla, pään kastelua vältetään. Pesun jälkeen kissan turkki täytyy kuivata kunnolla. Kuivaamiseen voi käyttää hiustenkuivaajaa pienimmällä teholla. Kissan pesuun tulee käyttää kissashampoota joka sopii niiden herkälle iholle.