Kaikki teemat

Koiranpennun sosiaalistaminen

Kun tämä teksti julkaistaan, Suomessa eletään poikkeuksellisia aikoja. Koronaviruksen takia sosiaalista kanssakäymistä on jouduttu rajoittamaan samaan aikaan kun kevätpennut ovat tulleet uusiin koteihinsa. Vaikka kyläilyä ei paljoa harrastettaisi ja kodin ulkopuolella liikutaan vähemmän, koiranpennun sosiaalistamista (ja opettelua yksin oloon) ei sovi unohtaa, koska sillä on suuri vaikutus koiran koko loppuelämään ja sen laatuun.

Koiranpennun sosiaalistuminen alkaa jo kasvattajan luona noin neliviikkoisesta lähtien. Sosiaalistuminen jatkuu toki myöhemminkin, mutta nämä ensimmäiset 14 elinviikkoa ovat tärkeimmät: silloin penut ovat herkimmillään.

Sosiaalistamisella tarkoitetaan koiranpennun totuttamista kotipesän ulkopuolisiin asioihin, ääniin ja ihmisiin. Mitä nuorempi pentu on, sen nopeammin se tottuu kaikkeen uuteen pelottomasti ja asioita kyseenalaistamatta.

Kasvattajan luona
Kasvattajan luona koiranpentu totutetaan erilaisiin normaaleihin kodin ääniin ja n. 6 - 8 viikon ikäisinä niiden olisi hyvä ruveta tapaamaan eri kokoisia ja näköisiä ihmisiä, myös lapsia. Tässä iässä pentuja kannattaisi myös viedä jo vähän erilaisiin ympäristöihinkin jos se vain on mahdollista: pihalle, metsään, ehkä vähän kaupunkiympäristöön ja asvaltillekin.

Pennun alin luovutusikä on seitsemän viikkoa (Kennelliiton suositus), mutta pidemmästäkään oleskelusta emon ja sisarusten kanssa ei ole missään nimessä haitta, päin vastoin: oman emon ja sisarusten seurassa uudet paikat ja ihmiset eivät tunnu pelottavilta ja pentu oppii niiden kanssa myös lajinomaisille "hyville" tavoille.

Jotkut kasvattajat ovat ryhtyneet luovuttamaan pentuja vasta 9-11 viikkoisina. Jo 9-viikkoinen pentu on paljon valmiimpi suureen maailmaan kuin viikon tai kaksi nuorempi. Mm. puremisen esto on asia jonka pentu oppii emoltaan ja mm. tämä sosiaalinen taito on parempi vanhempana luovutetuilla pennuilla.

8 viikon ikään osuu koiranpennun herkin hetki altistua stressaaville tilanteille ja pysyville peloille. Jos uusi koti ja ihmiset eivät ole kovin kaukana kasvattajasta, pentua voi käyttää tutustumisvierailulla uudessa kodissa emän ja vaikkapa yhden sisaruksen kanssa. Ja vaikka matka olisi pidempikin, tulevan omistan ja/tai perheen kannattaa käydä pentua tervehtimässä ainakin kerran. silloin pennulla on tuttuja tuoksuja ja ääniä muistissaan kun on aika erota emosta ja sisaruksista.

Kasvattajan luona pentu totutetaan mahdollisuuksien mukaan

• Hoitotoimenpiteisiin, kosketteluun, tutkimiseen ja kiinni pitämiseen
• Kaulapantaan
• Erilaisiin ihmisiin, myös lapsiin
• Vieraisiin ja tutumpiin koiriin, mutta turvallisiin ja kiltteihin
• Muihin lemmikki- ja kotieläimiin
• Kodin ääniin: pölynimuri, ovikello, radio, puhelin jne.
• Erilaisiin alustoihin: liukas lattia, karkea sora, pehmeä nurmikko, mäet jne.
• Mahdollisimman monipuolisiin ympäristöihin, ulkona ja sisällä oloon.
• Erilaisiin ruokiin
• Autossa kuljetushäkissä tai -kopassa matkustamiseen

Kotona
Vaikka juuri kotiin tulleella pennulla ei ole vielä täyttä rokotussuojaa, sen kanssa tulee lähteä rohkeasti liikkeelle: kaupungille autojen sekaan, lenkkipoluille, metsäretkille jne. Pentu voi myös tavata rokotettuja, kilttejä koiria jotta siitä ei tule vihainen tai arka. Koirapuistoihin tai koiratapahtumiin rokottamatonta pentua ei saa vielä viedä.

Kotona jatketaan kasvattajan aloittamaa työtä ja tehdään pennun kanssa samoja asioita, mutta muutamia uusiakin asioita ruvetaan harjoittelemaan:

• Pentu totutetaan kaulapantaan ja taluttimeen ja/tai valjaisiin ja niissä (vetämättä) kulkemiseen
• Pennun kanssa tutustutaan uuden kodin ympäristöön mahdollisimman monipuolisesti
• Oman auton lisäksi pennun kanssa kannattaa mennä junaan, bussiin, raitiovaunuun ja muihin erilaisiin kulkuneuvoihin. Jos perhe veneilee, tutustutaan myös veneeseen ja veteen.
• Turkinhoitoa, hampaiden pesua, kynsien leikkaamista ym. hoitotoimenpiteitä voi harrastaa myös "leikisti" ja todellista tarvetta useammin: mitä paremmin pentu tottuu esim. tassujen, silmien ja korvien käsittelyyn, sen helpompia kaikki toimenpiteet ovat aikuisen koiran kanssa.

• Yksinolo
Yksinolo on yksi koiran tärkeimmistä taidoista. Vaikka pennun kanssa voitaisiin olla kotona esim. loman aikana normaalia enemmän, kannattaa sitä ruveta totuttamaan myös yksin kotona olemiseen asteittain.

Parhaaseen tulokseen päästään jos pentu saa positiivisia kokemuksia uusissa paikoissa ja uusia ihmisiä tai koiria tavetessaan. Maltti on myös valttia, ei liikaa uutta yhtenä päivänä. Anna pennun totutella tilanteisiin omaan tahtiinsa, joskus sivusta seuraaminen, rauhassa istualtaan, voi olla ihan riittävän jännittävää.

Pennulla on kaikki hyvin silloin, kun se pystyy kohtuullisessa ajassa rentoutumaan tilanteessa.

Varsinainen sosiaalistumiskausi päättyy koiranpennulla noin kolmen kuukauden ikäisenä. Vuoden ikäiseksi asti kannattaa kuitenkin yrittää pitää huoli siitä, että koira edelleen pääsee monenlaisiin ympäristöihin ja tilanteisiin, sekä tapaa uusia koirakavereita mieluiten vaikka joka päivä. Pentukerhot ja koirapuistot ovat hyviä paikkoja tähän tarkoitukseen.

Sosiaalistamisen ohella myös koiran kouluttaminen aloitetaan silloin, kun se tulee uuteen kotiinsa. Pentu on vastaanottavainen ja oppii, vaikkei opetetakaan. Tämä pätee myös niihin huonoihin tapoihin.

Pennulle kannattaa opettaa jo varhain ja leikin varjolla peruskäskyt ”tänne”, ”istu”, ”paikka” ja ”ei”, joka tarkoittaa minkä tahansa toiminnon lopettamista siihen paikkaan.

Muuta aiheeseen liittyvää:
Pentu tulee taloon
Koiran itseluottamus ja sen parantaminen
Koiran koulutus
Koiran murrosikä
Koirapuistoetiketti

Muut artikkelit teemasta Pennut