Kaikki teemat
Lemmikin kuulon heikkeneminen ja kuurous
Koira tai kissa voi olla kuuro syntymästään asti tai sen kuulo saattaa heikentyä vanhenemisen, onnettomuuden tai sairauden takia. Koska kissoilla ja koirilla on monta muutakin erittäin hyvää aistia ja taito hyödyntää niitä, ne pärjäävät hyvin vaikka kuulo heikkenisikin. Kuuro, tai huonosti kuuleva, koira tai kissa voi siis nauttia olostaan ja elämästään kuulevan lajitoverinsa tavoin, siihen tarvitaan vain hieman normaalia enemmän omistajan huolenpitoa ja välittämistä.
Koirien perinnöllinen kuurous
Vaikka kuurouden perinnöllisyyden tutkiminen on melko hankalaa, siihen on todettu vaikuttavan kaksi geeniä: merle-geeni ja piebaldismi, eli valkolaikkuisuutta aiheuttava geeni. Merle-geeniä esiintyy yleisimmin mm. collieilla, shetlanninlammaskoirilla ja harlekiinivärityksen omaavilla tanskandogeilla. Valkolaikkuisuutta taas esiintyy mm. dalmatiankoirilla, englanninsettereillä ja pyreneittenkoirilla.
Vaikka vanhemmat olisivat täysin terveitä, ne voivat saada kuuroja pentuja. Vastaavasti kuurot vanhemmat voivat saada täysin normaalisti kuulevia pentuja. Luonnollisesti kuurojen tai toisen kuuron vanhemman pentujen riski syntyä kuuroina on huomattavasti suurempi kuin kuulevien vanhempien pentujen. Runsaan valkoisen värin lisäksi on huomattu sinisilmäisyyden vaikuttavan taipumukseen kuurouteen.
Kissojen perinnöllinen kuurous
Aivan kuten koirien, myös kissojen kuurouden perinnöllisyyden tutkiminen on vaikeaa. Myös periytyminen noudattaa samaa kaavaa kuin koirilla: kuuroja pentuja saattaa syntyä kuuleville vanhemmille ja kuuroille vanhemmille kuulevia pentuja.
Kissoilla kuurouden perinnöllisyys liittyy valkolaikkuisuuteen ja sinisilmäisyyteen paitsi niillä kissoilla, joilla sinisilmäisyys johtuu niiden perimässä olevasta siamilaisgeenistä.
Tois- tai molemminpuolisesti kuuroa kissaa tai koiraa ei tulisi käyttää jalostukseen lainkaan. Tällaisten vanhempien jälkeläisten riski syntyä kuuroina on huomattavasti suurempi kuin normaalisti kuulevien. Jos rodussa esiintyy kuuroutta, vastuullinen kasvattaja testauttaa pentujen kuulon ennen luovutusta.
Mistä tietää että lemmikin kuulo on heikentynyt?
Yksi merkki kuulon heikkenmisestä on se, että kissa tai koira ei enää liikuta korviaan eri äänien suuntaan tai ei havaitse näköpiirin ulkopuolelta lähestyvää ihmistä.
Mitä tehdä jos epäilee lemmikin kuulon heikentyneen?
Ensimmäisenä kannattaa ottaa yhteyttä eläinlääkäriin. Eläinlääkäri tutkii lemmikin, ja jos heikentyneeseen kuuloon on syynä esim. korvatulehdus, se voidaan hoitaa lääkekuurilla ja kuulo palautuu useimmiten normaaliksi.
Miten voi auttaa huonokuuloista tai kuuroa lemmikkiä?
Tärkeintä on huolehtia lemmikin turvallisuudesta:
• Vapaana ulkoiluttamista tulee välttää paikoissa, joissa on esim. liikennettä tai muita koiria.
• Portit ja ovet on muistettava sulkea huolellisesti jotta lemmikki ei lähde karkumatkoille.
• Toisten eläinten kohtaamisesa on oltava tarkkana. Kuuro lemmikki ei kuule murinoita tai sihinöitä, se havaitsee ainoastaan lajitoverinsa ilmeet ja korvien, hännän ja vartalon asennon.
Huonokuuloista ja kuuroa lemmikkiä tulee kohdella huomaavaisesti:
• Huonokuuloiset tai kuurot kissat ja koirat nukkuvat usein lajitovereitaan sikeämmin. Nukkuvaa lemmikkiä lähestyessä on oltava varovainen jotta se ei säikähdä herätessään.
• Lemmikille on turha huutaa, omistajan on oltava aktiivinen ja mentävä lemmikin luo.
• Rutiinit tuovat lemmikille turvaa. Kissat ja koirat oppivat kellontarkoiksi esim. ruoka- ja ulkoiluaikojen suhteen, rutiinit helpottavat osaltaan päivittäistä elämää.
Ulkoilu
• Kuurolla lemmikillä on syytä pitää jatkuvasti kaulapantaa jossa on omistajan yhteystiedot ja tieto sen kuuroudesta. Se helpottaa lemmikin palauttamista takaisin kotiin jos se sattuu karkaamaan.• Päivittäiset, rutiininomaiset "pissalenkit" kannattaa pitää samoina; koira tietää silloin mihin ollaan menossa ja ohjausta tarvitaan vähemmän.
Miten viestiä kuuron koiran kanssa ja kouluttaa sitä?
• Vahva ja luottamuksellinen side omistajaan on erityisen tärkeä jos lemmikki on kuuro.
• Hihna helpottaa koiran huomion saamista ja sen kanssa kommunikointia. Hihnaa voi käyttää myös kotona.
• Sanalliset komennot voi korvata käsimerkein. Käsimerkkien tulee olla selkeitä, johdonmukaisia ja selkeästi toisistaan erottuvia. Jos lemmikin kuulo on heikkenemässä asteittain, käsimerkkejä kannattaa alkaa käyttää rinnakkain sanallisten komentojen kanssa heti, kun tieto vaivasta tulee.
Kuuron koiran koulutuksessa on oltava rauhallinen, tunnettava koirien elekieli ja rauhoittavat signaalit. Jos koira kuuroutuu aikuisena, voi kokeneesta kouluttajasta olla suuri apu.
Kuulevalle koiralle on helppo opettaa sanallisia käskyjä, jotka ne oppivatkin yleensä aika nopeasti. Kuuroa koiraa kouluttaessa on laitettava mielikuvitus peliin ja siihen on varattava enemmän aikaa - ja kärsivällisyyttä. Jos kotona on myös kuulevia koiria, samalla niillekin kannattaa opettaa "viittomakieliset käskyt". Kuulevalle koiralle voi antaa käskyn käsimerkin lisäksi sanallisesti, kuuro pentu oppii myös isompiaan matkimalla.
Katsekontaktia harjoitellessa kuuro koira kannattaa palkita heti, kun se kääntyy aistittuaan kevyen napauksen hihnalla tai lattian tömistelyn. Katsekontaktiin tulee kannustaa ja sitä pitää toisinaan vahvistaa, vaikka se olisi jo vakiintunut käyttöön. Koiran tuijottamista kannattaa kuitenkin välttää, sillä vaikka tarkoitus olisi hyvä, se saattaa tuntua koirasta uhkaavalta.
Tärkeimmät asiat pähkinänkuoressa:
• Luo lemmikkiisi hyvä kontakti ja luottamuksellinen suhde.
• Toimi kuuron lemmikkisi kanssa eri tilanteissa johdonmukaisesti ja aina samalla tavalla.
• Herätä kissa tai koira niin, että se ensin haistaa sinut, koske siihen vasta sen jälkeen.
• Pidä viittomat yksinkertaisina ja aina täsmälleen samanlaisina.
• Ole luova. Koiran huomion voi saada monella tavalla tilantesta riippuen: tömistä, väläytä valoa, puhalla, heitä koiralle vaikka sukka tai tee laajoja liikkeitä.
• Palkitse herkuilla, leikillä tai kosketuksella sanojen asemesta.
Syntymästään asti kuurot koirat on sosiaalistettava aivan samoin kuin kuulevat. Eristäminen ja vääränlainen suojeleminen heikentävät niiden pärjäämistä aiukuisen lemmikin tavallisessa arjessa.
Toispuolinen kuurous ei välttämättä haittaa koiran tai kissan elämää, mutta täysin kuuron lemmikin kanssa eläminen vaatii omistajalta erityistä sitoutumista, sillä eläintä ei esimerkiksi voi päästää ulkoilemaan vapaana ja sillä saattaa ilmetä kuuroudesta johtuvaa odottamatonta ja jopa aggressiivista käytöstä sekä ihmisiä, että muita eläimiä kohtaan. Yhteiselo voi kuitenkin olla molemmille, sekä omistajalle, että lemmikille, vähintään yhtä antoisaa ja mukavaa kuin kuulevan lemmikin kanssa.
