Kaikki teemat
Koiran juoksuaika
Narttukoiran juoksuaika eli kiima
Koiran tullessa sukukypsäksi n. 6-8 kuukauden ikäisenä sillä alkavat kiima-ajat. Naaraskoiran kiima tarkoittaa sitä, että se on hedelmällisessä vaiheessa lisääntymiskierrossaan. On normaalia, että juoksuajat alkavat hieman aiemmin tai myöhemmin; erot ovat rotu- ja yksilökohtaisia.
Nartun juoksuaika kestää n. kolme viikkoa ja niiden väli on yleensä 6-8 kk. Poikkeamiakin on: joillakin yksilöillä kiima-aika tulee vain kerran vuodessa, joillakin jopa neljä kertaa. Juoksuajat eivät pääty koirilla ”vaihdevuosiin”, vaan jatkuvat vanhuuteen saakka, mutta yleensä kiima laimenee ja välit pitenevät.
Esikiima (proestrus)
Ensimmäisiä merkkejä alkavasta juoksuajasta on lisääntynyt virtsaamisen tarve ja kasvava kiinnostus muiden koirien jättämiin jälkiin.
Esikiima kestää n. 9 vrk (vaihtelee 3-17 vrk). Emättimestä saattaa tulla veristä vuotoa ja ulkosynnyttimet ovat turvonneet. Verisen vuodon määrä vaihtelee yksilöittäin ja varsinkaan pieniltä koirilta sitä ei välttämättä tule ollenkaan.
Uroskoirat kiinnostuvat nartusta jo esikiiman aikana, mutta narttukoira ei anna uroksen astua itseään.
Kodin siistinä pitämisessä auttavat nartunsuojat.
Kiima (estrus)
Narttu antaa uroksen astua itsensä vain varsinaisen kiiman aikana. Kun narttukoira halutaan kantavaksi ja uros tuodaan sen luo varta vasten toimitusta varten, kiiman vaihe voidaan todeta etukäteen tehtävin testein. Verinäytteestä mitataan progesteronihorminin määrä tai koiralta otetaan irtosolunäyte emättimestä. Testit tekee eläinlääkäri.
Varsinainen kiima-aika kestää yleensä n. 9 vrk (vaihtelee 3-21 vrk )
Ulkoisten synnyttimien turvotus vähenee ja erite vaalenee.
Kiimassa oleva narttu erittää virtsassaan tuoksua, jolla se viestittää lisääntymismahdollisuudesta mahdollisille sulhoehdokkaille.
Kiimaista narttua ei tule viedä uroksien ”kiusaksi” esim. koirapuistoon.
Kiimaista narttua ei tule jättää yksin pihaan tai minnekään, missä se voi joutua tekemisiin uroskoirien kanssa.
Jotkut leikatutkin urokset kiinnostuvat kiimassa olevasta nartusta. Lisääntymisvaaraa ei tietenkään ole.
HUOM! Kiiman aikana narttukoira saattaa antaa usean eri uroksen astua sen. Munasoluja irtoaa eri päivinä ja onkin täysin mahdollista, että syntyvällä pentueella on eri isiä.
Jälkikiima (metestrus)
Kestää n. 60 vrk. Astutetuilla nartuilla se päättyy synnytykseen, mutta narttukoirilla, jotka eivät ole olleet kantavina, saattaa esiintyä valeraskauden oireita. Ks. kohta valeraskaus.
Kiimaton aika (anestrus) alkaa jälkikiiman jälkeen ja kestää seuraavan esikiiman alkuun. Tänä aikana narttukoira ei anna astua itseään, eikä minkäänlaista vuotoa tulisi olla. Jos kiimattomalla nartulla esiintyy veristä tai pahanhajuista vuotoa, kyseessä saattaa olla kohtutulehdus ja koira on vietävä välittömästi eläinlääkärille.
Uroskoiran juoksuaika
Leikkaamattomilla uroskoirilla on ”juoksuaika” aina. Ne haistavat juoksuiset tyttökoirat matkojen päästä ja reaktiot vaihtelevat yksilöittäin.
Jotkut urokset menevät aivan sekaisin naapurustossa olevasta juoksuisesta nartusta ja alkavat esim. rähistä kaikille muille uroksille, jotka tulevat vastaan. Kävelylenkit saattavat myös hidastua, kun kaikki tuoksut on tarkkaan nuuhkittava. Uros saattaa vinkua, haukkua, ulvoa, olla levoton ja menettää ruokahalunsa. Innokkaimmat ottavat ja karkaavat, mikä saattaa olla niille itselleen vaarallista.
Poikakoirat tulevat murrosikään n. 6 kk iässä ja vastakkainen sukupuoli alkaa kiinnostaa muutenkin kuin vain leikkikaverina. Jos narttua ei ole saatavilla, parittelukumppaneiksi sopivat pöydänjalat, tyynyt, ihmisjalat ja melkein mikä tahansa. Tämä käytös loppuu yleensä muutamassa kuukaudessa., mutta jos nylkyttäminen ei muuten lopu, neuterointi voi olla yksi ratkaisu.
Jos uroskoiran nylkyttäminen ei lopu tai kiimaisten narttujen olemassaolo aiheuttaa kohtuutonta kärsimystä koiralle itselleen (tai omistajalle), kannattaa harkita koiran neuterointia. Rutiinitoimenpiteessä poistetaan koiralta kivekset, joista sukupuolihormonit pääasiassa erittyvät.
Monille uroskoirille toimenpide tehdään 6 kk:n iässä, jolloin epätoivottua käytöstä ei vielä ole esiintynytkään. Mikäli toimenpide tehdään vanhemmalle koiralle, vaikutus saattaa jäädä vähäisemmäksi.
